joulu.

elämäni kamalin ja masentavin joulu.
en edes halua puhua siitä. haluan vaan itkeä ja vihata itteäni.
oon lihonnukki varmaa miljoona kiloa, ni moro. pitäs vanhojen tanssimekkoonki viel mahtuu.
peili haukkuu pystyyn ja vaa'alle ei uskalla astua.
ja ihmissuhteet. vittu.

"mut tota pakko sanoo etten oo oikee kiinnostunu sust enää sillee.. sori, mut mun mielest reilumpi sanoo vaan suoraa.."

mä en jaksa enää edes yrittää.
ketään ei pidä musta, koska mäkään en pidä itsestäni. jep.
kunpa pääsisin puhumaan M-L:n kans. voitteko kuvitella, kaipaan kuraattoria. tai jotain psykiatria, jolle voin kertoa kaiken paskan ja ahdistuksen ja kaiken.

huomenna turkuun shoppailemaan.
en ees uskalla mennä vaatekauppoihin sovittamaan vaatteita. ne peilit ja vaatekoot ahdistaa mua.
isoveljen kaveri selittää jostain huorista ja irtosuhteista.
vitun thinspo ahdistaa mua viel lisää.

koittakaa tässä sitte ymmärtää mua....