torstai 8. joulukuuta 2011

hehahaa.

miten täällä vastataan kommentteihin :O hmmmh.
en tiiä, enkä osaa, mut joo, vastaan sitte täs.
mirkku; jep, helmi-heinäkuu välil -14kg, eli painan nyt sen 52kg. kiitos, kehu lämmitti mieltä :)

__________________
ja tähän päivään.
aamulla olin taas kuraattorilla. puhuin tosi paljon. ihmettelen itekki, et miten se vaan oli niin helppoo. tosin me ei puhuta mun varsinaisesta ongelmastani oikeen yhtään, et lähinnä se haluu tietää miltä musta tuntuu ja mitä ajattelen elämästä ja kaikesta.
koulupäivä oli ihan perseestä ! oli kokeiden palautus iltapäiväl. petyin todella pahasti matikan numerooni... 8, hmph.
yhh, kävelin tuol loskas kotiin ja villasukatki kastu :<
ja taas vaan datailen... ajattelin mennä puntille vähän treenailemaan, ko ei pääse pesistreeneihinkä.
varattiin tänään synttäripäiväks aika Bald Fellowsiin Veeran kans :) 11 päivää, niin mun lapaluutani koristaa tribaaliperhonen, jonka oon ite piirtäny. saatte sitte 20. päivä, ko mulla on synttärit, nähdä kuvan.
jännitän ihan kauheesti jo nyt !

maailma haarteilla kadonnut tienviitta
en jaksa ajatella en jaksa edes piittaa
luulet tietäväsi, oot ihan vitun väärässä
luulin löytäneeni tieni, mut mä olin väärässä 

ajatukset on kuin kirja joka ei lopu koskaan
käännän seuraavan sivun hiljaa ja syvään huokaan
te ette tietä mitä puhutaan tai mitä sanotaan
miks kaikki muuttuu tärkeeks vasta ku sen kadotan 

nykyään mikään ei tunnu enää miltään
jos vain voisin.. tahtoisin aikaa taaksepäin siirtää
ajatukset palaa tuhkaks ja paha olo valtaa
mitä enää tehdä missä enkelit on taivaan 

paha vetää puoleensa maanalle tuonelaan
paskaa eilen samaa tänään mut mitä sit huomenna
kaikkee ei voi korjata.. se kanssa eletään
jos ei ota takkiin niin mitä varten sit pelätään

yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas
tahtoisi vain olla paremmassa paikas
kaipaisi seuraa ja jonkun johon luottaa
jonku jota rakastaa ilman et tuskaa tuottaa 

yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas
tahtoisi vain olla paremmassa paikas
kadottanut tiensä ei löydä enää elämää
lapsi nukahtaa, ei enää herää tääl

ei munkaa sielu ole yhtä valkonen ku lumi
tai taivas vaivaaks omatunto öisin paha uni
yksinäistä täällä kasvaa asvaltilla kukkii
niin ku muutkin tunnit yksinäinen vartti tunti 

kokonaisuutta täyttää, yksinäiset laulut
kaiku liikenteessä, sekä lasten nauru
yksinäiset purot, penkit niinku minä
kylmät rantavedet yksinäisyyttä lisää 

katon ympärille betonikin näyttää halvalta
vanhalta koti kadut kartalla tahralta
harmaalta kevät mun sydämmeni haavalla
katumukset synnit syvät näkyy hyvin vaa'alla

opin nopee nauttii siitä mitä omistan
tajusin, ettei kulta kauan korista
vahva henkisesti pärjään tunnetila sodis
tiedän miltä tuntuu olla yksin yksinäises kodis

en tahdo edes tietää mitä huominen tuo tullessaan
elänkö samaa painajaista joka päivä uudestaan
aamu kuudelt kello, päivään uuteen herättää
on vaikeeta tahdon pahan tunteen selättää 

kaikki meni pieleen en tiedä syytä vieläkään
kadotettu rakkaus eikä ystäviä vieläkään
ei vieläkään seuraa sosiaalist elämää
ei syytä miksi herätä, ei liikehdintää elävää 

ovi teljetty, ikkunat peitetty
ei valoo palamassa, avaimet pois heitetty
neljän seinän sisäl, tukahduttaa itkua
paha olla, ei pysty eikä jaksa liikkua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti